Rodun esittely
Bengali on alun perin hybridirotu, joka on syntynyt risteyttämällä Aasian leopardikissa ja kesykissa. Rotuun tuodaan yhä uutta geeniperimää risteyttämällä leopardikissoja kotikissojen kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista meillä Suomessa, sillä lainsäädäntömme kieltää tällaisten hybridien pitämisen. Meillä bengalin tulee olla vähintään viiden sukupolven päässä Aasian leopardikissasta. Suomessa bengalit ovatkin usein jo niin monen sukupolven päässä alkuperäisestä risteytyksestä, ettei leopardikissan alkuperä ole enää nähtävissä sukutaulusta. Silti joitakin Aasian leopardikissan piirteitä esiintyy edelleen – esimerkiksi bengalin upea leopardikuvioinen turkki ja aktiivinen, vilkas luonne.
Bengalin silmiin pistävin ominaisuus on sen näyttävä ulkonäkö. Täplikäs, leopardikuvioitu turkki herättää ihastusta. Toinen, hieman harvinaisempi kuviointi on marmori. Bengali on lihaksikas ja voimakasrakenteinen kissa. Naaraan paino vaihtelee tyypillisesti 4–5 kilon ja uroksen 5–8 kilon välillä. Rodun tavallisimmat värit ovat ruskea, hopea sekä eri lumivariaatiot himalajanaamio (lynx), tonkineesinaamio (mink) sekä burmanaamio (sepia). Bengalin erikoisuutena on joissain yksilöissä esiintyvä charcoal-väritys, jonka genetiikka on lähtöisin Aasian leopardikissasta.
Bengali on aktiivinen ja älykäs rotu, joka vaatii runsaasti aktiviteetteja. Kissan uteliaisuus ja kekseliäisyys aiheuttaa ajoittain omistajalle harmaita hiuksia. Toisaalta bengali on myös hyvin seurallinen kissa, joka kiintyy kovasti omaan perheeseensä – ja myös osoittaa tämän. Vieteistään huolimatta bengali on ystävällinen, hyväntahtoinen kissa. Bengalista saa parhaimmillaan ystävän, joka täyttää paikkansa täysmääräisenä perheenjäsenenä.
Bengali sopii yleensä erinomaisesti lapsi- ja koiraperheeseen. Se on aktiivinen leikkikaveri myös aikuisena. Kuvailen yleensä bengalia kissana, joka ei koskaan aikuistu – myös vanhempi bengali on aina valmis leikkiin ja syttyy kovasti leluista. Meillä lapset, koira ja kissat juoksevatkin usein peräkanaa leikin merkeissä leluhuiskaa jahdaten.
Jotkut bengalit ovat varsinaisia vesipetoja. Moni bengali saattaa tulla omistajan kaveriksi suihkuun tai innostua vesileikkeihin juomakupissa lotraten. Toisaalta on olemassa myös yksilöitä, joiden mielestä vesi on lähinnä hyvin ällöttävää. Toinen rodulle tyypillinen ominaisuus on puheliaisuus. Tämäkin vaihtelee kovasti yksilöiden kesken. Toinen saattaa hoilottaa lähes koko hereillä oloaikansa kantavalla äänellään, kun taas toinen päästää silloin tällöin hennon naukaisun.
Bengali on tyypillisesti varsin terve rotu, mutta myös tässä rodussa esiintyy taipumuksia tietyille sairauksille. Merkittävimmät rodussa esiintyvät sairaudet ovat HCM, PRA, PKdef ja patellaluksaatio. Jokainen kasvatuskissa onkin syytä tutkia näiden varalta. Lisäksi bengaleissa esiintyy hieman keskivertoa enemmän herkkävatsaisuutta sekä allergioita. Myös tarttuvat taudit ja loiset kuten tritrichomonas foetus ja giardia sekä ihosienet (silsat) on syytä huomioida. Siksi olisikin suositeltavaa, että nämä tutkitaan kasvatustoimintaa harjoittavasta kissalasta säännöllisin väliajoin.
Jos haaveilet rodusta, mieti, oletko valmis tarjoamaan riittävästi aktiviteetteja tälle valloittavalle minileopardille. Bengali ei ole kissa, jonka voi jättää päivittäin tuntikausiksi yksin. Kun saavut töistä kotiin, kissa ottaa sinut innolla vastaan ja odottaa, mitä tekemistä keksitään seuraavaksi. Bengali onkin parhaimmillaan perheessä, jossa se pääsee osallistumaan arjen askareisiin – tiskikoneen täytöstä sohvalla pötköttelyyn. Paras aktiviteetti bengalille olisi toinen, saman energiatason omaava kissakaveri.